Katujen miehet, isoisä, kurdi ja kissat

JP Väisänen omin sanoin Izmirin performanssista

Katujen miehet, isoisä, kurdi ja kissat 

Olen tänään Turkissa, kun se hyökkää kaiken sen edistyksen kimppuun, jota toverit ovat Rojavassa, Syyrian kurdialueilla saaneet aikaan – askelia kohti osallistuvaa demokratiaa, tasa-arvoa ja sosialismia. 

Sotaa ja sortoa vastaan rauhan ja kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta

Maailman kommunistit kokoontuvat samaan aikaan boikotoidussa Turkissa.  

Olen sotaa käyvässä maassa. En sota-alueella, koska modernit kapitalistiset valtiot ulkoistavat sodat omien rajojen ulkopuolelle. Kritisoin Turkin hallitusta, presidenttiä ja hallinnon sotatoimia. Puhun kokouksessa kurdien poliittisten oikeuksien puolesta ja rauhasta. Tapaan Irakin kurdien kommunistisen puolueen radikaaleja. Turkin kommunistit kertovat vaikeasta suhteesta kurdien vasemmistolaiseen politiikkaan. Olemme kaikki samalla asialla. Ihmisten enemmistön asialla. Toveri, luokkansa ääni, turkkilainen, marxilainen ja runoilija –  Nazim Hikmeth  on vahvasti läsnä. 

Turkkilainen donquijote

Matkalla Izmiristä Cesmeen ovat silhuettivuoret. Pysähtyneet tuulivoimalat.  Mielessä ovat tuulimyllyt. Erityisesti se vanha harmaan puunvärinen tuulimylly vähän ennen Väisälän kylän risteystä. Tuulimyllyjä vastaan taistelevat ovat mielessäni. 

EIkö tuulimyllyn ominainen tehtävä olekin pyöriä. Kun näkee paljon pysähtyneitä - pysäytettyjä tuulimyllyjä ajattelee sitä väkivaltaa mikä estää myllyä pyörimästä.  

Matkatessa kommunistien kokouksesta ihmisten ilmoille Izmiriin päätin pysähtyneiden tuulimyllyjen kohdalla lähteä kollaasien kanssa niin pian kuin mahdollista ulos ja esille. 

Ääntä kohti

Perillä minareetista kutsutaan ruokoukseen. Lähden ääntä kohti. Vanha mies makaa puistonpenkillä. Menen viereiselle penkille. Alan kehystää kollaaseja. Revin kehyksen päällysmuovin auki. Avaan kehyksen takakantta kiinni pitävät nipsukat. Poistan turhan taustapaperin ja pleksiä suojaavat muoviset kalvot. Kehystän 10 isoa kollaasia ja 10 pientä. 

Koirat, kissat ja ohikulkijat ovat mukana juonessa. 

Katujen miehet

Mies, joka selvästi raahaa koko omaisuuttaan jätesäkissä katsoo teoksia. Puhuu paljon – ilmeisesti turkiksi. Kättelee minua monta kertaa. Viipyy. 

Yksi kissa yrittää mennä teosten taakse. Koirat säikyttelevät puskissa. Kadun toisella puolella käydään hedelmäkauppaa, pysäköidään autoja ja tehdään ruokaa. Koululaisia palaa koulusta. Puistossa tavataan, huilataan ja mitä sitä nyt puistossa tehdään - pidetään toista kädestä kiinni. 

Näköjään vain miehet tulevat tällä kertaa luokseni. Toinen mies löytää joitain englannin sanoja. Kertoo olevansa kahden lapsen isoisä. Lapset asuvat Englannissa. Isoisällä oli selvästi tapaaminen puistossa. Molemmat miehet näyttivät merkkiä yhteiskuvasta. Otettiin selfie.

Kolmas mies tarkkailee vuoroin minua ja vuoroin teoksia. Alkaa puhua kieltä, jota en ymmärrä. Osoitan sormella itseäni ja viittoilen -  no Turkey. Joo - mies kysyykin heti minulta että - Moskva? No heilutan sormea sivulta sivulle. No Moscow No. Helsinki. Mies osoittaa sirppiä ja vasaraa. Niitähän oli melkein jokaisessa kollaasissa.  

Arastelin, että nyt tuli lähtö kommarille puistosta ja penkiltä, mutta eipä tullutkaan. Voi Iz-mirnaja!  Mies osoitti sormella itseään ja sanoi Kurdistan. Vein oikean käteni sydämeni päälle. Taputin kaksi kertaa. Katsoimme suoraan toisiamme silmiin. Sanoimme yhdessä - Kurdistan.  

Erivärisiä kissoja virtasi kollaaseja katsomaan kuin lähetettyinä. Tulivat puskemaan. Merkkasivat omaansa.  

Tuntui omalta paikalta - hyvältä - ohikulkijat, katujen miehet, isoisä, kurdi ja kissat.